Tulin Kälviä Arts linjalle avoimin mielin ja ilman odotuksia. Ensimmäiset viikot menivät ihanan kevyesti aurinkoisessa kelissä. Heräsin joka aamu kouluun ja koulun jälkeen yleensä menin pihalle muiden opiskelijoiden kanssa juomaan reppukaljaa ja tutustumaan toisiimme. Käyttäkää reppua ja jättäkää ne muovipussit sinne kauppaan! Fiilikset olivat koulun alussa korkeat ja tämä uni tuntui todellakin unelta. Ja mikäs siinä oli uneksia, pompin paikasta toiseen ja spottasin Kälviältä ja ihmisistä uusia asioita koko ajan. Tanssin, kiipeilin, sumopainin, yritin kävellä narulla, mahdollisuuksia tehdä oli niin paljon ja motivaatiota löytyi! Minua sanottiin jopa aktiiviseksi opiskelijaksi, jota en ole kuullut sitten 3. luokan. Tämä ehkä koska koulunkäynti ei tarkoita enää pelkästään pulpetilla istumista, enkä siitä ole koskaan juuri tykännyt.
Nyt kun aurinko on mennyt piiloon, lehdet tippuneet ja keli on muuttunut kylmäksi. Fiilis on laskenut samalla, tuntuu paljon raskaammalta käydä koulua ja tehdä asioita. Ei siinä, hauskaa on vieläkin, mutta nyt raskaampaa varsinkin verrattuna ensimmäisiin viikkoihin jolloin olo oli höyhenen kevyt ja leijailin tuulen mukana oppien ja kokien. Mistähän tämä muutos johtuu, onko se oikeasti vain se, että aurinko on mennyt pilveen? Toisaalta tämähän käy kaikella elollisella tähän aikaan vuodesta. Kaikki mikä on kasvanut, kukoistanut ja hengittänyt tätä ilmaa menevät nyt jonkinlaiseen talvi-moodiin. Elikkä piiloon vaan ilman kummempia elonmerkkejä ja nähdään keväällä. Meillä ihmisillä tämä tapahtuu myös, mutta me joudumme pitämään silmämme auki ja tiedostamaan myös kaiken kylmän ja pimeän. Voispa vain nukahtaa kuin karhut ja herätä keväällä.
Miska Palsio
Kälviä Arts 