Hei Rakas Päiväkirjamme!
Kirjoitamme sinulle ensimmäistä kertaa. Olemme syntyneet uudelleen Kälviän Kansanopistolla 2019 jKr paikallista aikaa. Syksy on ollut hyvin hyvin hyvin marjaisa. Näin ainakin olemme lehdistä lukeneet…. Lehden vuosikerrasta ei tietoa.
Lainaamme tähän kohtaan Marja Von Caurasen tekstistä Syksyn satoa pienoisen sitaatin:
” Syksyn tullen, lehdet tippuivat, mutta Luovuus jatkoi kukkimistaan ”
Rakas Joulupukki! Tai päiväkirjamme? Miten nyt vain. Olemme olleet todella ahkeria! Todella paljon myös epämukavuusalueella. Oikeasti koko ajan siis, mutta kilttejä olemme olleet. Tätä kiltteyttä olemme toteuttaneet tehden julmia ihmiskokeita luokkatovereiden kustannuksella. He ovat joutuneet kestämään omia varjojaan ja kivisiä raakoja patsaita.
Juksasimme muutamia luokkatovereita ottamaan kasvoilleen nopeasti kuivuvaa kipsiä… Saimme kuolinnaamiot. Monenlaisia naamioita on puettu, luovan tuskan ja kylmän hien puskiessa pintaan. Verisin silmin olemme juoneet kidutettujen uhrien luovuusverta suoraan naamioiden aiheuttamista raapaisuista kasvoilla.
Tulevana keväänä luultavasti avaamme sielumme kuin Surströmming säilykepurkin. Silloin olemme puhjenneet kukoistavaan kukkaan tuoksuen taivaalliselta ja henkeä salpaavalta vaaleanpunaiselta kukan terälehdiltä… Siinä keskellä tietenkin herhiläinen… Tästä päästäänkin hyönteismyrkkyasiaan.. joka johtaa puun istuttamiseen. Amazonin palaminen. Olimme huolissamme. Istutimme puita toivoen estävämme maailmanloppua. Olemme vielä tässä.
Yölliset keskustelut asuntolan ikiaikaisen David-haamun, sekä omien menneisyydenhaamujemme kanssa, ovat olleet erittäin karmivia ja tajunnanvirtakirjoituksellisia. Tarvitset tähän sulkakynän, jos haluat liittyä harhaluuloiseen joukkoomme. Lyijytäytekynä on liian edistyksellinen.
Nykyään todellisuus avautuu meille kuin Ikean hyllykön kokoamisohjekirjanen. Pystymme tekemään erilaista taidetta MISSÄ JA MILLOIN VAIN!!! Luovuutemme kiitää lailla luotijunan, josta jarruvipu katkesi jo alkusyksystä. Jarruvivun murtuminen antoi jo ensimerkkejään ensimmäisenä opiskelupäivänämme.
Opiskelun alkuviikkoina teimme itsestämme muuttolintuparven. Lintuauraa johti vuorotellen eri ihmisiksi kutsutut henkilöt. Kuljimme pihamaalla vailla määränpäätä. Räpyttelimme innokkaina pieniä siiventynkiämme. Vain ruokailuun kutsuva kellonaika sai meidät pois hetkisesti henkisestä parveilutunteesta.
Juuri kun kuvittelimme olevamme maailman napoja, luovia ja kaiken tietäviä kuoveja, saapui meitä ylevämpi henkihahmo, Yoshi Omori. Energiapalloilla ja hetkiä ikuistamalla hän sai meidät luopumaan epämääräisestä koheltamisesta. Ymmärsimme olevamme kuolevaisia taiteilijoita. Omori seisoi hiljaa hymyillen. Me tiesimme miltä kynttilän vahasta tuntui, kun sydämen langassa on FIREEEEEEEE!!!!! Me pelastuimme viime hetkillä. Karvaat kyyneleet valuivat kun Yoshi palasi sinne mistä ei ole paluuta. Taxin perävalot häipyivät sumuun. Maanisdepressiivisuus valtasi mielemme taiteellisella tavalla.
Nyt olemme tässä hetkessä. Rotkon reunalla, mutta onnellisia. Kaikki mikä on ollut uutta, on nyt meille vanhaa. Pystymme katsomaan maailmaa ja jopa naapureitammekin esittävän taiteen silmin.
Kaikkiin kysymyksiin on vastaus, kyllä!
Kyllä! Älä ymmärrä meitä väärin rakas päiväkirjamme tai Joulupukki. Suosittelemme tätä vuoristorataa kaikille rohkeutta haluaville ja uuden alun janoisille henkilöille. Kaikki eksyneet sielut, tänne vain hakemusta laittamaan, sillä ruokakin on hyvää. Erityisesti suosittelemme kasvislasagnea. Nami nami. Henkilökunnasta jää hyvä maku suuhun.
Sydämelliset ( mx1 ) terveiset sinne kuplan ulkopuolelle!
T. Tajunnan Uusivirta
Kirjoittivat anonyymit banaanin puolestapuhujat sulkakynällä Tajunnanvirran meitä avustaessa
Kälviä Arts 