Vuosi 2019:
M:”Tuletko opettamaan Kälviälle?”
J:”Mihin?”
M:”Kälviälle.”
J:”Kälviälle?”
J:”Jaa…”
J:” Kälviä? No joo!!”
Vuosi 2020:
Korona, syksy, sade. Kälviän keskusta ja opiston etsintä. Aloitus: pallopäät syntyy ja liikkuu. Jännittävää, mitä kaikkea me ehditään.. Onko olemassa lohikäärmeitä? Kälviällä on kohta 12. Tekemiseen paneutumista. Keskittymistä. Naurua.
”Jotenkin se sun pää on vinossa ja vähän toispuoleinen. Apua. Siis sun nuken pää. ” Karmeaa veitsen vingutusta. Välillä soi musiikkia ja ihmiset tanssii silmät kiinni. Yhä sataa muttei se haittaa, koska me ollaan sisällä ja maalataan lohikäärmeen päitä. Korona-maskit naamalla, keskiviikkona näen ensimmäistä kertaa oppilaiden oikeat kasvot. Outoja aikoja.
Opettajasta on aina jännittävää ja vähän hirvittävääkin hypätä lyhyeksi hetkeksi uuteen porukkaan.
Innostuuko kukaan? Olenko yksikseni tämän nukketeatterin ihannoimisen kanssa?
Miten mahtavaa! Huomata, että muutkin lähtee mukaan, saavat kiinni nukettamisesta ja kukankastelu-kannun elollistamisesta.
Huomenna lähden liukastelemaan takaisin kotiin. Jää todella hyvä fiilis Kälviän artseista; pysykää auki, uteliaina ja toiveikkaina.
Oli hauska viikko kanssanne!
Jose Salo, Kälviä Arts 20-21 vieraileva opettaja, Nukketeatteri
Kälviä Arts 