Nyt on sunnuntai-ilta, ja kello alkaa lähentelemään iltakymmentä. Istun tietokoneen äärellä ja kuuntelen musiikkia soundcloudissa ja koitan hahmotella mielessäni tulevalla viikolla olevia loppulöylyjä ja sitä, millaisen lopputyön sinne tekisin.
Yhtäkkiä havahduin ajatukseen, että minun on ollut tarkoitus ja vakaa aikomus kirjoittaa blogiin jotain koko tämän lukuvuoden ajan, mutta aina se on vain unohtunut. Aivoissani on ollut niin kovasti actionia viime aikoina, että muutamakin ajatus ja idea on kadonnut jälkiä jättämättä aivopääkeskuksen bittiavaruuden syövereihin. Mutta NYT kun muistan asian, avaan wordin ja rupean kirjoittamaan niin antaumuksella, että näppäimistöni nappulat jäävät jumiin ja saan vähän väliä irrotella niitä. Minulla on vierelläni annos nuudeleita, ja aikaa vaikka koko yö.
Tein alkukesällä päätöksen lähteä jatkamaan opintojani Kälviä Artsiin toiseksi vuodeksi, aikeenani kehittää itseäni tämän vuoden aikana kehollisen ilmaisun puolella, sekä hankkiakseni lisää itseluottamusta. Ja myös siksi, että Kälviä Arts on paras koulu, missä olen ikinä aiemmin ollut. Vähän kuin ala-aste on steroids 😉.
Olen kokeillut paljon uusia asioita, ja tunkeutunut epämukavuusalueelleni oikein muurinmurtajan avulla, ja koen oppineeni asioita, joita vielä kesällä en olisi koskaan uskonut oppivani. Opettajat on olleet ihan ylivetoja, joka kurssilla on tullut tunne, että haluaa tehdä parhaansa ja kokeilla omia rajojaan. Jos nyt muutaman asian tähän mainitsen, joissa uskon kehittyneeni, niin akrobatia, hulat ja pallot, baletti ja reivaus 😊.
Reivauksesta puheenollen, ajatukseni harhailee tällä hetkellä… Kingston Wall räjähti soimaan ja en voi muuta kuin kuunnella ja keinahdella musiikin tahtiin. Taidanpa pitää parin minuutin luovan tauon.
”shine, shine on me…” soi vielä korvissani, kun palaan taas koneen ääreen. Kello on nyt 23:17.
Tänä vuonna oon saanut tutustua ihan uskomattomiin ihmisiin, ja se että saan viettää 5-6 päivää viikossa heidän kanssaan, on mittaamattoman arvokas lahja. Parit kunnon reivibileetkin ollaan ehditty pitämään. Oon myös huomannut usein perjantaisin ajattelevani, että tulisipa pian taas maanantai. Siis saattaa kuulostaa hieman oudolta se, että joku ylipäätään oikein odottaa maanantaita saapuvaksi, mutta suoraan sanottuna sellaista se elämä on täällä. Perus #opiskelijanelämää.
Olen ollut todella kiitollinen siitä, että ollaan saatu käydä koulussa tämän vaikean ajan keskellä. Onhan tässä ollut totuttelemista, että muistaa pistää maskin naamalle, kun lähtee ulos suureen maailmaan, ja desiä on kulutettu varmasti enemmän kuin koko elämän aikana yhteensä.
Jatko-opintosuunnitelmia olen myös koittanut työstää ja suunnitella mielessäni niin että tukkakin ihan harmaantuu. Olen tämän 1,5 vuoden aikana oppinut sen, mitä haluan tehdä elämälläni tulevaisuudessa, nyt täytyy vain päästä tavoitteeseeni.
piis änd laav.
Mut hei, huomenna on taas maanantai (✿◠‿◠) taikka teknisesti ottaen tänään on maanantai. Clockan on jo maanantain puolella, 00:28 tarkalleen ottaen, kappas vaan kuinka se aika lentääkään kun on tekemistä…
Tuli yhtäkkiä hirvee himo lähteä laskemaan mäkeä, koska ulkona pyryttää lunta 😊. Mut taidan kuitenkin lähtee nukkumatin kanssa treffeille nyt kuulkaas, nighty night kaikille ja aurinkoista kevättä.
Mame86
Teatteriin suuntautunut opiskelija 2019-21
Kälviä Arts 