Olisiko kuitenkin niin, että jokainen satoja, tuhansia vuosia paikoillaan ollut kivi muuttuu hylkeeksi?

Oli ihana maanantai-aamu, kun pakkailin tavaroitani lähteäkseni ajamaan KeskiPohjanmaan Kansanopistolle Kälviälle. Alkamassa oli opiskelussa jakso 5. Jakson nimenä ”YHTEYS”. Olimme jo tietoisia tulevasta reissusta Lohtajan Ohtakarille, joten valmistauduin pukeutumalla sääolosuhteisiin. Latasin myös kamerani akun täyteen, sillä ajattelin ottaa kuvia reissusta muistoksi. Lähdin ajamaan kohti Keski-Pohjanmaata ja päätin ajaa suoraan Ohtakarille jaodotella muiden saapumista paikalle. SaapuessaniJatka lukemista ”Olisiko kuitenkin niin, että jokainen satoja, tuhansia vuosia paikoillaan ollut kivi muuttuu hylkeeksi?”

Maisema loittonee suhteessa…

Koreografi ja tanssija Nadja Pärssinen opetti Maisema loittonee suhteessa -tanssityöpajaa Kälviän kansanopiston tanssi,- sirkus- ja teatteriopiskelijoille huhtikuussa 2021. Työpajaan osallistuivat Linda Ylisirkka, Maria Välikangas, Markus Saarnio, Samuel Metsänen ja Verena Götsch. Tanssityöpajan aikana Pärssinen ohjasi opiskelijoita sisä- ja ulkotilassa liikkumisen ja kävelyn aikana tarkastelemaan sitä, miten luonto ohjaisi heitä taivaltamaan ja liikkumaan, kuinka tanssi tapahtuisiJatka lukemista ”Maisema loittonee suhteessa…”

Blogii buggaa

Nyt on sunnuntai-ilta, ja kello alkaa lähentelemään iltakymmentä. Istun tietokoneen äärellä ja kuuntelen musiikkia soundcloudissa ja koitan hahmotella mielessäni tulevalla viikolla olevia loppulöylyjä ja sitä, millaisen lopputyön sinne tekisin. Yhtäkkiä havahduin ajatukseen, että minun on ollut tarkoitus ja vakaa aikomus kirjoittaa blogiin jotain koko tämän lukuvuoden ajan, mutta aina se on vain unohtunut. Aivoissani onJatka lukemista ”Blogii buggaa”

Pohdintaa sisäisestä voimasta

Meilä on tässä jaksossa aihheena voima ja siihen liittyen mie olen kokenu sisäsen voiman tosi tarpheellisena lähiaikoina. Mistä löytää luottamus, rakhaus, tsemppaus ja voima, silloin ko tuntuu, että vois vain muuttua tomuksi ja leijaila tuulen mukana merele kalan ruuaksi? Päiväkirjamaista pohdintaa: (litteroitu äänitteeltä, joten väärin kirjoitetut murresanat ovat litteroijan moka) 4.2.2021 torstai ”Mulla on olluJatka lukemista ”Pohdintaa sisäisestä voimasta”

Valo. Pimeys.

Valo. Pimeys.Valo lävistää pimeän ja johdattaa pois pahasta. Guiding through the darkness. Saako vastakkainasetella jo heti alussa? Kaikesta kuitenkin löytyy kaikki, ja hyvä ja pahakin ovat samaa. Ääää ? Ovatko hyvä ja paha molemmat hyviä? Ovatko ne kuitenkin pahoja? Onko kumpaakaan olemassa vai ovatko termit vain ihmisten laatikoivien aivojen oksennusta? Jos jotain on, niin onJatka lukemista ”Valo. Pimeys.”

Ajan tasoja

Päivän valo on lyhyt marraskuussa, nyt on taas jo pimeää. Täällä ei ole lunta, vaikka kohta on joulu. Mietin jokea, joka tulvii, se varastaa taas meidän syksyllä rakentamat ympäristötaideteokset saaresta. Minusta myrskyjä on enemmän kuin ennen. Toivon, ettei ilmasto muutu liikaa. Viime vuonna oli hetken lunta, vähän.  Täytän ensi viikolla pyöreitä vuosia ja aika pyörii käsitteenä mielessä monella tasolla. Vuodenaika, vuosikymmen, lukukausi,Jatka lukemista ”Ajan tasoja”

Aamun valo

Aamu vaihtuu vaaleanpunasesta oranshiin ko hörpin aamukaakaota. On viikonloppu ja asuntolasta suurin osa lähteny käyhmään kotona. On rauhallista. Rakastan aamuja, olen aina rakastanu. Lapsena ja teininä tietenki harmitti herätä kouhluun ko olis halunnu vielä uinua, mutta muistan tarkhaan ko ootin linkkaria pimeässä pakkasaamussa. Asuin pienessä kylässä, eikä autoja onneksi ajanu ohi ko yks tai kaks.Jatka lukemista ”Aamun valo”

Hei isosisko!

Istun ja tunnen, kuinka valo ympäriltäni katoaa. Nuo uutiset saavat mun maailmani rätisemään. Ennen oltiin erottomattomat umpi suomalaiset-tytöt. Nyt ei juurikaan tavata. Onko se välimatka, vai onko meidän tiet erkaantunteet? En tiedä. Tässä vuodessa on tapahtunut kaikenlaista.  Nyt haluisin vaan hakee valkkaripullon, samanlaisen, jonka ostit mulle, kun täytin 18 vuotta. Haluisin nauraa ja olla sun lähelläJatka lukemista ”Hei isosisko!”

Onko olemassa lohikäärmeitä?

Vuosi 2019:  M:”Tuletko opettamaan Kälviälle?”  J:”Mihin?”  M:”Kälviälle.”  J:”Kälviälle?”  J:”Jaa…”  J:” Kälviä? No joo!!” Vuosi 2020: Korona, syksy, sade. Kälviän keskusta ja opiston etsintä. Aloitus: pallopäät syntyy ja liikkuu. Jännittävää, mitä kaikkea me ehditään.. Onko olemassa lohikäärmeitä? Kälviällä on kohta 12. Tekemiseen paneutumista. Keskittymistä. Naurua. ”Jotenkin se sun pää on vinossa ja vähän toispuoleinen. Apua. Siis sun nukenJatka lukemista ”Onko olemassa lohikäärmeitä?”

Rannassa valojen

Taas ko päivä hiljennee ja valo sammuu, rantauvutmiehleeni vie’en sieltä kaiken tilan. Mietin, miten voiki olla, ettäkuohut sisälläni niin voimakhaasti,vaikka kauvan on siittä ko viimeksi tavathiin. Se pieni poika, jonka kenkhiin tyttökätki pieniä syämiä. Poika, jota tyttöei voi etes sanoa tuntevansa. Tyttö, jota poika ei halunnu tuntea. Ykspuolinen lepattava himmeä valo.On se tytöle niin tuttu,Jatka lukemista ”Rannassa valojen”

Create your website with WordPress.com
Aloitus