Pohdintaa sisäisestä voimasta

Meilä on tässä jaksossa aihheena voima ja siihen liittyen mie olen kokenu sisäsen voiman tosi tarpheellisena lähiaikoina. Mistä löytää luottamus, rakhaus, tsemppaus ja voima, silloin ko tuntuu, että vois vain muuttua tomuksi ja leijaila tuulen mukana merele kalan ruuaksi?

Päiväkirjamaista pohdintaa:

(litteroitu äänitteeltä, joten väärin kirjoitetut murresanat ovat litteroijan moka)

4.2.2021 torstai

”Mulla on ollu tällä viikola tosi rankkaa, tai oikeastaan lähiaikoina. Mulla on menny vähän.. tai moni asia, on menny vähän huonosti ja reeni ei ole kulkenu ja pääsykokheet ressaa ja tänhään mie taas aattelin tunnilla, että mitä mieki muka jonnekki sirkuskouluun haen. Että mie olen näistä se ihminen, joka hakhee sinne, mutta mie olen se joka alko itkehmään, ku ei uskalla tulla päälläseisonnasta kuperkeikalla alas. Ja viime viikolla mie aloin itkehmään koska mie pelkäsin niin paljon ykspyöräsellä ajamista. Että mie aloin itkehmmää. Ja joo.

Mmm.. mutta kyllähän mie nyt oikeasti tiiän, että mie tulen pärjhäämään pääsykokheissa, ja mie oikiasti tiiän, että mulla on mahollisuus päästä koulhuun ja siellä sisimmässäni, tai sisimmissäni, mie uskhon itteeni, vaikka mulla tulleeki epätoivon hetkiä. Nyt niitä on vain tullu enemmän. Ja on ok, että niitä tullee. Öö, mutta silloin on vain vaikia löytää ittestä semmone voima. Mut mie tiiän, että sielä se on. Ja mie olenkin täsä pohtinut, niinku että miten semmosina huonoina hetkinä voi löytää semmose voiman sisältä. Miten sais tsempattua itte itteänsä ja annettua ittelleen niinku myös lupa olla ns. heikko. Mutta toishaalta, eihän se voima, tai onko se voima siinä, mitä meilä on sisälä vai onko se voima siinä, että me etimmä sen voiman sisältä? Voisko se voima ollaki se.. toiminta ja ne ajatukset, miten me taas pystymmä löytähmään sen voiman. Tavalhaan, että ihminen heikkona hetkenä pystyy ajatella toisin. Sillä se ei ole helppoa ja se vaatii voimaa. Ja mie useasti koen sirkusta tehessä, että minun pittää mennä kohti minun pelkoja, että mie saan pelätä, mutta mie en saa jäähä pelkäähmää. Ja mie koen muutenki niin elämässä. Ja tänhää, ehkä tänhää, minun voima oli se, että mie pystyin jatkhammaan tuntia ja vielä konkreettisemmin, että kotona koulhun jälkhee, mie laitoinki hakemuksen Lahteen sirkuskoulhuun. Ja nyt mie vain ootan ennakkotehtäviä ja voimaannun rentoutumalla tulevan viikonlopun. Joo, eipä mulla muuta. ”


Kuvassa oleva talven jäätaideteos tyttöjen vessan ikkunassa rauhotti mieltäni, ko poistuin tunnilta hengittähmään.

Linda, Kälviä Arts 2020-21 linjan sirkusopiskelija

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: